Kategoria: Ero ja lapset

Uudistuksia lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaan lakiin

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lainsäädäntö uudistuu vuoden 2019 aikana. Lakiin lisätään esimerkiksi lapsen vanhempia velvoittavia asioita. Myös lapselle tärkeän henkilön tapaamisoikeus olisi mahdollista vahvistaa. Nykyisin yleistynyt vuoroasuminen kirjataan uudistuksen myötä lakiin. Lisäksi lasten huoltoriitoihin liittyvien oikeudenkäyntien kierre halutaan katkaista.

Lapsen oikeudet – vanhempien velvollisuudet

Uudistuksen myötä lakiin lisätään vanhempien velvollisuus suojella lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Toinen lakiin lisättävä velvollisuus vanhemmille koskee lapsen oikeutta tavata molempia vanhempiaan. Tämä tarkoittaa, että vanhempien tuleemyötävaikuttaa tapaamisten toteutumiseen sen vanhemman kanssa, jonka luona lapsi ei asu. Laissa kielletään myös epäasiallinen vaikuttaminen lapseen. Toinen vanhempi ei saa omalla toiminnallaan tarkoituksella vieraannuttaa lasta toisesta vanhemmasta.

Vuoroasuminen

Viime vuosina yleistynyt lapsen vuoroasuminen lisätään nyt lakiin. Asumisratkaisun valintaan vaikuttaisivat kuitenkin lapsen yksilölliset ominaisuudet ja tarpeet. Vuoroasumisessakin lapsella voisi olla vain yksi virallinen asuinpaikka. Lakimuutos ei siis vaikuttaisi etuuksiin ja palveluihin, kuten asumistukeen ja lapsilisän jakautumiseen. Tieto vuoroasumisesta merkittäisiin väestötietojärjestelmään huollon sisältöä koskevana tietona.

Lapsen oikeus tavata läheistä henkilöä

Lakiuudistuksen myötä lapselle on mahdollista vahvistaa oikeus tavata hänelle erityisen läheistä henkilöä. Tällainen voisi olla henkilö, jonka kanssa lapsella on lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde. Nykyisen vain lapsen ja vanhemman välille vahvistetun tapaamisoikeuden voisi jatkossa vahvistaa esimerkiksi sijaisvanhemmille, vanhemman entiselle puolisolle tai samassa taloudessa asuneille isovanhemmille. Tuomioistuin voisi vahvistaa tapaamisoikeuden ja se tulisi arvioida ennen kaikkea lapsen edun näkökulmasta.

Huoltoriitojen kierteen katkaiseminen

Toistuvat huoltoriidat ovat lapsen kannalta vahingollisia ja kuormittavat koko perhettä. Uudistuksen myötä toistuvien oikeudenkäyntien kierteen katkaisemiseksi tuomioistuimen tulisi hylätä asiaan liittyvä muutoshakemus jo kirjallisessa menettelyssä, jos hakemukselle ei ole selvää perustetta. Päätettäessä lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta tulisi nykyistä paremmin huomioida vanhemman kyky asettaa lapsen tarpeet vanhempien välisten ristiriitojen edelle. Asian ratkaisussa olisi myös kiinnitettävä huomioita siihen, mikä vaihtoehto voisi parhaiten turvata lapsen ja vanhemman välisen suhteen säilymisen. Suuri painoarvo tulisi antaa myös tapaamisoikeuden ja lapselle läheisten ihmissuhteiden kunnioittamiselle.

Puolisoiden elatusvastuu parisuhde-eron jälkeen

Elatusvastuu avioliitossa perustuu avioliittolakiin. Pääsääntö on, että molempien puolisoiden tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Elatuksen tarkoitus on kattaa sekä puolisoiden yhteiset että kummankin henkilökohtaiset tarpeet. Elatusvastuu ei välttämättä tarkoita vain rahallista vastuuta. Myös toisen puolison panos perhe-elämään voi olla hänen osallistumisensa yhteiseen talouteen. Vastaavasti avopuolisoiden välillä voidaan maksaa hyvitystä yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta. Jo parisuhde-eron alkuvaiheessa on hyvä turvautua lakimiehen apuun, jotta oikeutesi tulevat turvatuiksi. Toimistomme tarjoaa asiantuntevaa apua tarvittavien asiakirjojen laadintaan.

Elatusvastuu avioeron vireille tulon jälkeen

Kun aviopuolisot laittavat avioeron vireille, voidaan sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä vahvistaa puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja tapa, jolla elatusapu suoritetaan. Tuomioistuin voi myös tietyin perustein velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle, jos puoliso ei muuten täytä elatusvelvollisuuttaan.

Elatusvastuu avioeron vahvistamisen jälkeen

Kun puolisot tuomitaan avioeroon ja toisen puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua kohtuulliseksi harkitun määrän mukaan. Elatusapu voidaan määrätä suoritettavaksi toistaiseksi tietyn määräajan tai kertasuorituksena. Jos elatusapua saava puoliso menee uudelleen naimisiin, raukeaa velvollisuus maksaa määräajoin suoritettavaa elatusapua. Lähtökohta on, että kumpikaan puoliso ei saa hyötyä avioliitosta tai erosta toisen puolison kustannuksella. Tuomioistuin voi muuttaa, kumota tai julistaa mitättömäksi puolisoiden välillä tehdyn elatusapusopimuksen, jos laadittu sopimus on kohtuuton. Tuomioistuin voi myös velvoittaa puolison, jolle elatusapua on väärin perustein maksettu, suorittamaan saamansa avun takaisin elatusapua maksaneelle puolisolle.

Hyvitys avopuolison yhteistalouden hyväksi antamasta panoksesta

Parisuhde-erosta avopuolisoiden kesken säädetään avoliittolaissa. Lain piiriin kuuluvat avopuolisot, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai heillä on tai on ollut yhteinen lapsi. Avopuoliso voidaan velvoittaa maksamaan toiselle puolisolle hyvitystä, jos tämä on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista puolisoa kartuttamaan tai säilyttämään omaisuuttaan. Avopuolisotkaan eivät saa perusteettomasti hyötyä toisen puolison kustannuksella. Yhteistalouden hyväksi annetuksi panokseksi voidaan katsoa työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi, varojen käyttö yhteiseen talouteen sekä varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen. Hyvityksestä voidaan sopia puolisoiden kesken. Vastaavasti hyvitysvaatimus esitetään joko omaisuuden erottelua varten määrätylle pesänjakajalle tai saatetaan kanteella tuomioistuimen ratkaistavaksi. Oleellista on, että yhteistalouden hyväksi annettu panos on huomattavan suuri ja hyvitysvaatimus on esitetty ajoissa.

Vuoden 2019 lakiuudistus etu-ja sukunimen valintaan

Vuosi 2019 tuo mukanaan useita lakiuudistuksia. Yksi uudistuksen kohde on nimilaki. Uudistus laajentaa etu- ja sukunimiin liittyvää valinnanvapautta. Uudistuksen taustalla on pyrkimys aiempaa yksilöllisempään nimenantoon. Myös nykyiset perherakenteiden muutokset, kuten avoliittoperheiden lukumäärän kasvu sekä perheiden kansainvälistyminen, ovat lisänneet tarvetta lakiuudistukselle.

Jatkossa etunimiä voi olla yhteensä neljä aiemman kolmen sijaan. Myös ulkomaalaisperäisiä nimiä kohtaan ollaan joustavampia aiempaan käytäntöön verrattuna. Lisäksi etunimen aiheuttamaa mahdollista haittaa arvioidaan eri tavalla riippuen annetaanko nimi lapselle vai muuttaako aikuinen omaa nimeään.

Sukunimiin uudistus vaikuttaa niin, että jatkossa lapselle voidaan muodostaa sukunimiyhdistelmä. Jos vanhemmilla on eri sukunimet, voidaan lapselle antaa molempien sukunimien muodostama yhdistelmä. Tulevaisuudessa saatamme siis nähdä lapsilla sukunimiyhdistelmiä, joita aiemmin on voinut käyttää vain yhdistämällä oma sukunimi ja aviopuolison sukunimi.

Uudistus mahdollistaa jatkossa sen, että pitkäkestoisessa avoliitossa elävät voivat hakemuksesta saada yhteisen sukunimen tai sukunimiyhdistelmän. Myös sukunimen muuttamiseen liittyviä menettelyjä maistraatissa yksinkertaistetaan ja nopeutetaan. Nimiasia, jonka ratkaiseminen ei edellytä nimilautakunnan asiantuntemusta, voidaan ratkaista itsenäisesti maistraatissa.

Lapsen oikeuksien viikko

Tällä viikolla vietetään Lapsen oikeuksien viikkoa ja tänään 20.11. on Kansainvälinen lapsen oikeuksien päivä. Vuoden 2018 Lapsen oikeuksien viikon teemana on osallisuus. Lapsen osallisuudella tarkoitetaan, että lapselle annetaan mahdollisuus kertoa mielipiteensä häntä koskevassa asiassa. Tämä on yksi tärkeimpiä periaatteita YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa. Lapsen oikeudet tuovat mukanaan vanhempien velvollisuudet. Vanhempien tehtävänä on turvata lapselle oikeus osallisuutteen kunnioittavalla ja lapsen ikätasoon sopivalla tavalla.

Kiinnostuitko? Voit lukea lisää aiheesta ohessa olevasta esitteestä.

https://www.lastensivut.fi/assets/Uploads/Lapsen-oikeudet-esite.pdf

Avioehto – asiakirja pahan päivän varalle

Avioliittoa solmittaessa tai avioliiton ollessa myötätuulessa usein ajatellaan, että avioehto tai sen puheeksi ottaminen tuottaa epäonnea. Moni ajattelee, että eihän meidän avioliittomme voi päättyä tai pystymme kyllä sopimaan asioista tarvittaessa. Todellisuus on usein kuitenkin se, että avioliiton päättymiseen liittyy erittäin vahva tunnelataus. Siinä tilanteessa onni ja rakkaus saavat väistyä ja tilalle tulevat pettymys, katkeruus ja jopa viha.

Ihmiset ottavat vakuutuksen asuntoonsa siltä varalta, jos se tuhoutuu tulipalossa. Vakuutusta ei oteta siltä varalta, kun se asunto kuitenkin jossain vaiheessa palaa. Miksi avioehtoa ei voisi ajatella omaisuutta varten otettuna vakuutuksena? Kun ostetaan asunto varaudutaan pahimpaan vakuutuksella. Vastaavasti, kun solmitaan avioliitto varaudutaan avioehtosopimuksella siihen huonoimpaan lopputulokseen. Molemmissa tapauksissa, jos se pahin tapahtuu, on valmiina jonkinlainen turvaverkko. Silloin ikävän koettelemuksen jälkiselvittelyt eivät entisestään lisää tapahtuman aiheuttamaa murhetta.

Avioehto on järkevää laatia kun elämä on sopuisaa. Silloin usein ajatellaan yhteisesti molempien puolisoiden etua. Jos puolisoilla on yhteisiä lapsia, on myös heidän etunsa, että avioeron sattuessa vanhemmat sopivat ennemmin kuin sotivat. Avioehtosopimus voidaan laatia yhdessä lakimiehen kanssa ja se olisi hyvä rekisteröidä Maistraatissa. Tämän jälkeen on molempien puolisoiden turvallista purjehtia avioliiton myötäisissä tuulissa.

Lapsen tahdolla merkitystä tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanossa

Tuomioistuin voi päättää, että lapsella on oikeus tavata vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Toinen vanhempi on tällöin velvollinen myötävaikuttamaan tapaamisten toteutumiseen. Jos velvoite laiminlyödään, voi tuomioistuin tuomita uhkasakon maksettavaksi. Uhkasakkoa ei kuitenkaan tuomita, jos vanhemmalla on ollut hyväksyttävä syy jättää velvoite noudattamatta.

Rovaniemen hovioikeuden käsiteltävänä olevassa asiassa (2.5.2017, päätös nro 171, dnro S 16/781) hovioikeus katsoi, että äiti oli laiminlyönyt velvollisuutensa myötävaikuttaa tapaamisten toteutumiseen. Isän tullessa hakemaan lasta ovea ei ollut avattu tai lapsi ei ollut odottanut isäänsä sovitussa paikassa. Isän terveydentilaan liittyvät seikat, alkoholinkäyttö ja aikaisempi rikollisuus, jotka olivat olleet tiedossa jo tapaamioikeudesta määrättäessä, eivät muodostaneet hyväksyttävää syytä. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että kyseisessä tapauksessa 9-vuotiaan lapsen tahtoon voitiin kiinnittää huomiota.

Yhdeksänvuotiasta lasta ei yleisesti ottaen voida pitää riittävän kehittyneenä päättämään itse tapaamisoikeuden täytäntöönpanoa koskevasta asiasta.  Hovioikeuden mukaan tapauksessa oli kuitenkin uskottavasti näytetty, että lapsen tuntema pelko ja isän tapaamisten vastustaminen oli aitoa, eikä lapsen mielipiteeseen ollut vaikutettu. Kyseisessä tilanteessa täytäntöönpanoa pakolla ei voitu edellyttää, ja äidillä oli siten ollut hyväksyttävä syy hänelle asetetun velvoitteen noudattamatta jättämiselle. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja poisti äidille maksettavaksi määrätyn uhkasakon.

Rovaniemen hovioikeus 2.5.2017, päätös nro 171, dnro S 16/781. Ratkaisu kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta: https://www.edilex.fi/uutiset/52234