Kategoria: Perheasiat

Apua, ositus tekemättä. Mitä merkitystä sillä on?

Erotilanne on aina kuormittava ja usein on tilanteita, jossa ositus on jäänyt tekemättä. Moni eronnut alkaa pohtia vuosien jälkeen tilannetta ja esim. joutuvatko perilliset aikanaan hankalaan tilanteeseen, koska kirjallista ositusta ei ole tehty. Ositus voidaan tehdä myöhemminkin helposti, jos osapuolet ovat elossa ja sopuisia. Perinnönjakoon tilanne vaikuttaa heti, sillä ilman ositusta aikaisemman aviopuolisot ovat kuolinpesän osakkaina kunnes ositus on tehty. Tällöin perinnönjaosta voi tulla pitkä ja hankala ja lisätä riitoja perheessä.

Ositussopimukseen olisi hyvä kirjata ainakin kirjallisesti mm. että osapuolet ovat suullisesti sopineet jaosta ja heillä ei ole vaatimuksia toisiltaan. Jos ex-puolisot omistavat yhteisesti esimerkiksi kiinteistön, voi olla järkevää yrittää laatia asiakirja niin kauan, kun molemmat ex-puolisot ovat elossa. Mitä tarkempi sopimus on, sitä parempi ja ehkäisee riitoja.

Mitä vanhempi ero on, sitä epätodennäköisempää on, että vaikeuksia tulee. Yleensä vaikeinta sopia on, kun erosta on vähän aikaa ja toinen osapuoli on löytänyt uuden puolison. Mitä enemmän ja moninaisempaa omaisuutta puolisoilla on, sitä tärkeämpi on osituksen tekeminen. Suosittelemme sen tekemistä heti erotilanteessa. Jos ositus on tekemättä, ei siis vielä oel myöhäistä sen hoitaminen kuntoon!

Asianajajan palkkaaminen ositukseen liittyvien seikkojen selvittämiseksi, on aina turvallista, helppoa ja suositeltavaa. Oikeusaputoimistojen oikeusavustajat antavat ilmaiseksi yleisiä neuvoja. Tilanteiden tarkka selvittäminen vaatii kuitenkin usein tarkempaa asiantuntemusta. Ositusvaadeoikeus säilyy kunnes ositus on tehty, joten entinen puoliso voi tehdä sen vielä kuolinpesällekin. Huomioitavaa on, että rekisteröitäviä omistajavaihdoksia on käytännössä usein vaikea hoitaa ilman ositusta. Jos esimerkiksi aviopuolisot sopivat asiat keskenään, toinen saa kesämökin ja toinen asunnon, he törmäävät asiaan rekisteröidessään omistustaan. Omistusoikeus rekisteröidään hakemalla lainhuutoa ja se tapahtuu toimittamalla osituskirja MML:een.

Tutustu myös seuraaviin artikkeleihimme:

Miten pitää toimia, jos haluan avioeron?
Miten välttää sudenkuopat avioero-osituksessa?
Osituksessa huomioitavat varat ja velat, ilmoitusvelvollisuus ja omaisuuden salaaminen


Lisätietoja:



Asianajotoimisto Annia Oy – Anna asiantuntijan auttaa

Avioero – mitä jos puoliso ei suostu muuttamaan pois yhteisestä kodista?

Vaikeassa erotilanteessa välillä puolisot eivät saa ratkaistua kumpi saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin. Tällöin ratkaisun voi hakea käräjäoikeudesta yhteiselämän lopettamiseen. Tällöin oikeus päättää kumpi saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin. Se kumpi tarvitsee asuntoa enemmän saa jäädä siihen asumaan ja toinen puoliso velvoitetaan muuttamaan siitä pois. Tällöin voidaan myös oikeuttaa kotiin jäänyt puoliso käyttämään mm. yhteistä irtainta arkikäyttöomaisuutta.

Hakemuksia on verraten vähän, mutta päätös voi tulla haettavaksi esimerkiksi perheen väkivalta- tai muussa kriisitilanteissa. Päätös on heti täytäntöönpantavissa ja voimassa toistaiseksi. Päätös raukeaa, kun ositus tai erottelu on toimitettu tai viimeistään kahden vuoden kuluessa päätöksen antamisesta.

Lue myös:

Avioehto – asiakirja pahan päivän varalle
Taloudellinen väkivalta, mitä se on?
Lapsen vuoroasuminen vanhempien eron jälkeen – kuinka se toimii?
Miten pitää toimia, jos haluan avioeron?


Lisätietoja:



Asianajotoimisto Annia Oy – Anna asiantuntijan auttaa

Avioehto – Järkevä ja riitoja ehkäisevä sopimus

Miksi tekisimme avioehdon, kun suhde on vahva ja liittomme tulee olemaan luja?

Ihmisellä on kyky toivoa asioissa hyvää ja avioehdon tekeminen tuntuu välillä ongelmien hakemiselta. Käytännön kokemuksella sen tekeminen, on kuitenkin erittäin suositeltavaa. Yleensä avioehdon sisältönä on, että kumpikin osapuoli pitää kokonaan oman omaisuutensa ja toisella puolisolla ei ole lainkaan avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Tällöin erotilanteessa molemmat saavat yleensä pitää oman omaisuutensa nimiperiaatteen mukaisesti. Erotilannetta avioehto helpottaa, koska varallisuussuhteet on helpompi selvittää. Ongelmana on se, että kumpikaan osapuoli ei voi nähdä tulevaisuuteen, ja sitä kautta tietää varallisuuden muutoksista ja tilanteesta mahdollisella eron hetkellä. Kun pyrimme ajattelemaan solmiessamme liiton, että tämä liitto tulee kestämään, on välillä vaikea ajatella avioehtoa taloudellisten asioiden normaalina hoitamisena. Vähintäänkin tulisi selvittää itselleen, mitä avioehdon tekemättä jättäminen konkreettisesti tarkoittaa.

Erotilanne on aina kuormittava ja eri asteisesti riitaisa. Tilanne erossa ei kuitenkaan usein riitaudu niin pahaksi kuin ilman avioehtoa, jos sopimus on tehty asianmukaisesti. Erityisen suositeltavaa ja järkevää, sen laatiminen on, jos puolisoilla on isot varallisuuserot tai jompikumpi on yrittäjä. Jos olet kartuttanut ison omaisuuden ennen avioliittoa tai olet perinyt yllätykseksesi ison omaisuuden tai jopa olet voittanut lotossa, niin erotilanteessa, voi tuntua todella katkeralta luovuttaa tästä laskennallisesti puolet ex-puolisolle. Tilanteita, joissa ero on laitettu tällaisen tapahtuman jälkeen nopeasti vireille, on tullut paljon eroasioita hoitaneena vastaan. Ilman avioehtoa kumpikin puoliso saa yhteisestä bruttovarallisuudesta laskennallisesti puolet. On hyvä muistaa, että avioliiton aikana avioehdon olemassaolon voi kuitenkin huomioida omaisuutta kerrytettäessä esimerkiksi, kun on mietinnässä kenen nimiin hankittu omaisuus laitetaan. Yleensä tasajako yllättää ja taloudellinen tilanne tulee haastavaksi ainakin tasinkoa maksavalle osapuolelle.

Erotilanne käytännössä tapahtuu nopeasti ja siihen on vaikea taloudellisesti varautua, varsinkin jos osituksen sisältö tulee yllätyksenä, eikä siihen ole varautunut. Yleensä mukana on osapuolten lapset, jolloin olisi tärkeä saada ero hoidettua mahdollisimman sopuisasti. Monesti tilanne on se, että yhteinen kotina lapsille ajateltu omakotitalo joudutaan myymään, koska kummallekaan osapuolelle ei ole taloudellisia resursseja jäädä erotilanteen synnyttämän paineen ja muutoksen vuoksi siihen asumaan. Eroon liittyy myös muuta kuormittavuutta ja se jo on monelle tarpeeksi kestää, siten ammattilaisen palkkaaminen laki- ja taloudellisten asioiden hoitamiseen, on todella järkevää ja vähentää tilanteen kuormittavuutta.

Johtopäätöksenä avioehdolla on edelleen turhaan negatiivinen kaiku ja se tulee ajatella järkeväksi ja riitoja ehkäiseväksi taloudellisia asioita koskevaksi sopimukseksi. Osapuolet voivat tulla hyvinkin erilaisista taustoista ja toinen osapuoli ei näe tilannetta samalla lailla kuin itse näkee. On ikävä huomata tämä vasta erotilanteessa.

Lue myös:
Avioehto – asiakirja pahan päivän varalle


Lisätietoja:



Asianajotoimisto Annia Oy – Anna asiantuntijan auttaa

Taloudellinen väkivalta, mitä se on?

Taloudellisella väkivallalla tarkoitetaan henkilön taloudellisiin asioihin liittyvän itsemääräämisoikeuden tahallista loukkaamista tai rajoittamista.

Taloudellinen väkivalta voi ilmetä esimerkiksi taloudelliseen päätöksentekoon osallistumisen tai itsenäisen rahankäytön estämisenä taikka pakottamisena ottamaan lainaa, antamaan rahaa toisen käyttöön tai yhteisen tilin hallinnoimisena sekä muuna kontrollina. Kuten väkivalta ylipäänsä, taloudellinen väkivalta loukkaa ihmisen koskemattomuutta ja päätäntävaltaa itseään koskeviin asioihin. Tyypillistä tällaisissa tapauksissa on, että uhrin täytyy pyytää lupa yhteisten rahojen käyttämiseen ja perustella, mihin rahat aikoo käyttää.

Taloudellista väkivaltaa esiintyy erilaisissa ihmissuhteissa. Yleisimmin tätä esiintyy kuitenkin parisuhteissa ja perhesuhteissa, esimerkiksi aviopuolisoiden välillä. Puolisot ovat elatusvelvollisia toisiinsa nähden avioliittolain nojalla. Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen, joka pitää sisällään puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen. Taloudellisen väkivallan tilanteissa on tyypillistä, että toisella puolisolla on omat rahat ja vain toisen puolison rahoja käytetään yhteisen talouden hoitamiseen. Taloudellinen väkivalta ei ole rinnasteinen taloudelliseen tilanteeseen, vaan taloudellista väkivaltaa voi esiintyä niin varakkaissa kuin vähätuloisissa talouksissa.

Taloudellisen väkivallan voidaan katsoa olevan henkisen väkivallan muoto ja henkinen väkivalta voidaan tiettyjen edellytysten täyttyessä katsoa rangaistavaksi teoksi. Rikoslain mukaan se, joka ruumiillista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Terveyden vahingoittamisella viitataan sekä psyykkiseen että fyysiseen terveyteen. Näin ollen rangaistavaksi voi tulla teko, jonka seuraukset ilmenevät psyykkisen tilan häiriintymisenä, joka on todettavissa lääketieteellisin keinoin. Mikäli taloudellinen väkivalta aiheuttaa uhrille esimerkiksi masennusta, ahdistusta, pelkotiloja tai muita mielenterveydenhäiriöitä, voi kyseessä olla rikoslain nojalla rangaistava teko.

Taloudellinen väkivalta jää helposti näkyvämpien väkivallan muotojen varjoon. Fyysisen väkivallan seuraukset ovat usein myös ulkopuolisten havaittavissa, kun taas taloudellista ja henkistä väkivaltaa ulkopuolisen on haastavaa nähdä. On mahdollista, että taloudelliseen väkivaltaan liittyy myös fyysistä väkivaltaa ja taloudellinen väkivalta tunnistetaankin usein vasta siinä vaiheessa, kun haetaan apua fyysiseen väkivaltaan. Fyysinen väkivalta on lain nojalla rangaistava teko sillä rikoslain mukaan se, joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa, tuomitaan pahoinpitelystä.

Näin ollen mikäli taloudelliseen väkivaltaan liittyy sellaista fyysistä tai henkistä väkivaltaa, joka vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on kyseessä rangaistava teko. Uhrilla on lähtökohtaisesti oikeus korvaukseen kokemansa henkisen tai fyysisen väkivallan seurauksena.

Taloudellinen väkivalta voi tietyin edellytyksin täyttää myös kavalluksen tunnusmerkistön. Rikoslain mukaan se, joka anastaa hallussaan olevia varoja, on tuomittava kavalluksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi. Kavalluksena voidaan rangaista varojen siirtäminen tilitä toiselle. Kavallus kohdistuu aina toisen omaisuuteen, mutta kavalluksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että varat ovat tekijän hallussa.   Taloudellinen väkivalta tunnistetaan melko huonosti siihen nähden, kuinka yleinen ongelma se on. Normaalin rahasta riitelyn ja taloudellisen väkivallan rajan hahmottaminen on usein uhrille haastavaa, minkä vuoksi tilanteeseen osataan hakea apua liian harvoin. Ongelman haastavuutta lisää entisestään se, että taloudelliset ongelmat on perinteisesti koettu hyvin yksityisiksi asioiksi, joista on vaikea puhua. Taloudelliseen väkivaltaan voi puuttua keskustelemalla toisen osapuolen kanssa koetusta epäoikeudenmukaisuudesta ja pyrkiä löytämään tasa-arvoisempia menettelytapoja. On ymmärrettävää, että aina tilanteesta ei voi keskustella toisen osapuolen kanssa. Tällöin tärkeää on, että väkivallasta voi kertoa jollekin luotetulle taholle.


Lisätietoja:



Asianajotoimisto Annia Oy – Anna asiantuntijan auttaa

Lapsen tapaamisoikeus – isovanhempi tai muu läheinen henkilö

Merkityksellisten ihmissuhteiden vaaliminen on tärkeää lapsen hyvinvoinnin ja tasapainoisen kehityksen kannalta. Lapsen huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä, mutta myös muita lapselle tärkeitä ihmissuhteita on vaalittava. Kysymys lapsen oikeudesta tavata läheisiä henkilöitä konkretisoituu erityisesti lapsen tapaamisoikeudesta päätettäessä. Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapsen oikeus läheiseen suhteeseen vanhempansa kanssa, jonka luona lapsi ei asu. Näin ollen tapaamisoikeus perinteisesti solmitaan lapsen ja hänen vanhempansa välille.

On mahdollista, että lapsi on erityisen läheinen myös jonkun muun henkilön, kuin vanhempansa kanssa. Tällainen henkilö voi olla esimerkiksi lapsen isovanhempi, sijaisvanhempi taikka isä- tai äitipuoli. Vuodesta 2019 lähtien laki on mahdollistanut tapaamisoikeuden vahvistamisen myös muun henkilön kuin vanhemman ja lapsen välille. Lapselle voidaan vahvistaa tuomioistuimessa oikeus tavata hänelle erityisen läheistä henkilöä, jonka kanssa hänellä on lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde.

Tapaamisoikeus voidaan näin ollen vahvistaa esimerkiksi lapsen ja hänen isovanhempansa välille, jos isovanhempi on lapselle erityisen läheinen henkilö. Jotta henkilö voidaan katsoa lapselle erityisen läheiseksi, edellyttää se pitkäaikaista, tiivistä ja läheistä kanssakäymistä, lähes huoltajuuteen verrattavissa olevaa suhdetta. Esimerkiksi aiempi asuminen samassa taloudessa on vahva osoitus suhteen läheisyydestä, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Harkittaessa tapaamisoikeuden vahvistamista tulee huomioida ennen kaikkea lapsen etu sekä lapsen omat toivomukset. Varsinkin vanhemman lapsen osalta merkitystä annetaan sille, kokeeko lapsi kyseisen henkilön hänelle erityisen läheisenä. Koska kyseessä on suhteellisen tuore lakimuutos, on oikeuskäytäntö näissä asioissa vielä vakiintumatonta.

Tutustu myös seuraaviin artikkeleihimme:

Lapsen vieraannuttaminen

Lapsen tahdolla merkitystä tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanossa

Uudistuksia lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaan lakiin

Lapsen tapaamisoikeuden toteutuminen korona-poikkeusolojen aikana – kiireellinen täytäntöönpano sakon uhalla


Lisätietoja:



Asianajotoimisto Annia Oy – Anna asiantuntijan auttaa

Lapsen vuoroasuminen vanhempien eron jälkeen – kuinka se toimii?

Kun vanhempien ero sattuu kohdalle, on kyettävä ratkaisemaan, kumman luona yhteinen lapsi virallisesti asuu. Lapsi voi olla virallisesti kirjoilla vain yhdessä paikassa, minkä seurauksena esimerkiksi asumistukea myönnettäessä lapsi otetaan huomioon vain toisen vanhemman ruokakunnan jäsenenä. Lisäksi lapsilisä maksetaan lähtökohtaisesti sille vanhemmalle, jonka luona lapsi virallisesti asuu. Tästä virallisesta asuinpaikasta huolimatta vanhemmat voivat keskenään sopia joustavasti lapsen asumisesta.

Lapsen vuoroasuminen on yleinen ratkaisu silloin, kun vanhemmat ovat eronneet mutta ovat yhdessä lapsen huoltajia. Vuoroasumisella tarkoitetaan sitä, että lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhempansa luona. Vuoroasuminen voidaan järjestää esimerkiksi siten, että lapsi asuu viikon kerrallaan yhdessä paikassa. Järjestely on kuitenkin lähtökohtaisesti täysin vanhempien sovittavissa, joten lapsi voi asua kerrallaan myös pidempiä aikoja yhdessä paikassa. Järjestelystä päätettäessä olisi tärkeä kuulla myös lasta hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaan.

Vuoroasumisesta voi muodostua toimiva ja turvallinen ratkaisu lapselle. Toimivassa vuoroasumisessa suhde molempiin vanhempiin säilyy, sillä yhteistä arkea on enemmän. Tämän päämäärän saavuttamiseksi vanhemmilta edellytetään kykyä yhteistyöhön. Vanhempien hyvien välien lisäksi kotien etäisyys on ratkaisevassa asemassa järjestelyn toimivuuden kannalta. Kotien läheisyys helpottaa ennen kaikkea lasta; tämä mahdollistaa lapsen omatoimisen liikkumisen kotien välillä sekä ylläpitää muodostuneita kaveripiirejä ja muita sosiaalisia suhteita.

Vuoroasumisen tarkemmista pelisäännöistä on syytä laatia kirjallinen sopimus, josta ilmenee vuoroasumisen ja luonapidon tarkemmat ehdot. Vuoroasumista koskevassa sopimuksessa ilmoitetaan lisäksi se, kumman vanhemman luona on lapsen virallinen asuinpaikka. Mikäli vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen vuoroasumisesta ja sen ehdoista, asian voi saattaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Lapsen asumisesta päätettäessä lapsen etu on merkityksellisin tekijä. Vuoroasumisen tulee perustua lapsen tarpeisiin, eikä esimerkiksi vanhempien taloudellisiin intresseihin.


Lisätietoja:



Asianajotoimisto Annia Oy – Anna asiantuntijan auttaa

Onko henkinen väkivalta rikos?

Terveyttä ja ruumiillista koskemattomuutta voidaan loukata eri tavoin; loukkaaminen voi olla fyysistä tai henkistä. Pahoinpitely on säädetty rangaistavaksi teoksi rikoslaissa. Pahoinpitely ymmärretään perinteisesti toisen fyysisenä satuttamisena, mutta pahoinpitelyä voi olla myös ilman ruumiillista väkivaltaa. Rikoslain mukaan se, joka ruumiillista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Näin ollen myös henkinen väkivalta voidaan katsoa rangaistavaksi teoksi.

Kun rikos tehdään ilman ruumiillista väkivaltaa, teon rangaistavuus edellyttää, että siitä aiheutuu jonkinlaisia seurauksia uhrille. Seurauksina laissa mainitaan terveyden vahingoittaminen, kivun aiheuttaminen ja tiedottomaan taikka muuhun vastaavaan tilaan saattaminen. Terveyden vahingoittamiselle viitataan sekä psyykkiseen että fyysiseen terveyteen, sillä terveyttä voi vahingoittaa myös muuten kuin nyrkein tai puukoin. Terveyden vahingoittaminen ilmenee usein vammana tai sairautena. Rangaistavaksi voi tulla teko, jonka seuraukset ilmenevät esimerkiksi mielisairauksena tai mielenterveyden häiriöinä.

Psyykkisen vamman aiheuttamaa pahoinpitelyä voi käytännössä esiintyä esimerkiksi koulu- tai työpaikkakiusaamisen yhteydessä sekä parisuhteissa. Henkinen väkivalta voi ilmetä esimerkiksi toisen julkisena nöyryyttämisenä, uhkailuna, kiristämisenä, vähättelynä tai kontrollina.

Oikeuskäytännössä on pohdittu sitä, täyttääkö henkinen väkivalta pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Turun hovioikeus on vuonna 2016 antamassaan tuomiossa katsonut miehen syyllistyneen naisen pahoinpitelyyn ruumiillista väkivaltaa tekemättä. Henkinen väkivalta ilmeni toistuvana haukkumisena, alistamisena, loukkaavana nimittelynä sekä uhkailuna. Mies oli tehnyt ruumiillista väkivaltaa aviopuolisolleen sekä ruumiillista väkivaltaa tekemättä vahingoittanut aviopuolisonsa terveyttä. Miehen käyttämä henkinen väkivalta aiheutti naiselle ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Näin ollen hovioikeus katsoi, että naisen terveyttä oli vahingoitettu rikoslaissa tarkoitetulla tavalla myös muuten kuin ruumiillista väkivaltaa tekemällä.

Uhrilla voi olla oikeus korvaukseen kokemansa henkisen väkivallan seurauksena. Vahingonkorvauslain nojalla vahingonkorvaus käsittää hyvityksen sekä henkilö- että esinevahingosta. Henkilövahingoissa on kyse ihmisen terveydentilan negatiivisesta muutoksesta. Henkilövahingolla tarkoitetaan näin ollen myös sellaista psyykkisen tilan häiriintymistä, joka on todettavissa lääketieteellisin keinoin.

Kun henkistä väkivaltaa tapahtuu itselle läheisen ihmisen taholta, sitä voi olla vaikeaa tunnistaa. Henkisen väkivallan uhreille on tyypillistä selittää toisen väkivaltaista käyttäytymistä omilla virheillään. Pelko ei kuitenkaan kuulu parisuhteeseen, töihin tai kouluun. Jos henkilö kokee itsensä uhatuksi ja jättää asioita sanomatta tai tekemättä pelon vuoksi on todennäköistä, että hän kokee henkistä vakivaltaa.


Lisätietoja:



Asianajotoimisto Annia Oy – Anna asiantuntijan auttaa

Lapsen vieraannuttaminen

Vanhempien erot muuttavat perhe-elämää ja vaativat myös lapselta sopeutumista uuteen arkeen. Jotkut erot saattavat johtaa tilanteeseen, jossa toinen vanhempi pyrkii tahallaan etäännyttämään lasta tämän toisesta vanhemmasta. Tällöin puhutaan vieraannuttamisesta. Vieraannuttaminen voi tapahtua esimerkiksi manipuloimalla lasta eri tavoin, kuten luomalla kielteisiä mielikuvia toisesta vanhemmasta, tai estämällä tapaamisten toteutumisen. Vieraannuttaminen edellyttää, että lapsen ja vanhemman suhde on aiemmin ollut myönteinen.

Vieraannuttaminen vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. Lapsi saa toisesta vanhemmastaan kielteisen näkemyksen ja asettaa vanhemmat vastakkainasetteluun, jossa toinen on hyvä ja toinen paha. Myöhemmin lapsi saattaa kokea pettäneensä vanhempansa osallistuessaan vieraannuttamiseen. Tämän vuoksi lapsi saattaa elämänsä aikana kokea esimerkiksi syyllisyyttä ja itseinhoa.

On kuitenkin hyvä muistaa, että tapaamisia rajoitettaessa ei aina ole kyseessä vieraannuttaminen. Vanhempi saattaa vain aidosti olla huolissaan lapsen hyvinvoinnista ja haluaa vain suojella lasta. Lapsen kieltäytyessä tapaamisesta, saattaa sen sijaan taustalla olla jo entuudestaan huonot välit vanhempaan tai huonot kokemukset aiemmista tapaamisista. Loppuen lopuksi tuomioistuimessa käsiteltävissä tapauksissa kyse onkin siitä, ovatko vanhemmat toimineet tilanteessa lapsen edun mukaisesti.

Eroriidassa, mikäli lapset reagoivat tilanteessa, on kyse aina haastavasta riitatilanteesta, johon tulee ottaa avuksi lapsiasioihin perehtynyt asianajaja. Tällöin on tärkeä osata arvioida tilannetta oikein ja osata esittää vanhemmalle ne seikat, joihin asianajo olisi hyvä perustaa aina kussakin tapauksessa.

Tutustu myös seuraaviin artikkeleihimme:

Lapsen tahdolla merkitystä tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanossa

Uudistuksia lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaan lakiin

Lapsen tapaamisoikeuden toteutuminen korona-poikkeusolojen aikana – kiireellinen täytäntöönpano sakon uhalla


Lisätietoja:



Asianajotoimisto Annia Oy – Anna asiantuntijan auttaa

10 kysymystä sateenkaariperheistä

1. Mitä tarkoitetaan sateenkaariperheillä?

Sateenkaariperheillä tarkoitetaan lapsiperheitä, jossa yksi tai useampi vanhemmista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön.

2. Keitä tarkoitetaan puhuttaessa seksuaali- tai suokupuolivähemmistöllä?

Seksuaalivähemmistöistä puhuttaessa tarkoitetaan esimerkiksi homoja, lesboja, biseksuaaleja ja muita ei-heteroseksuaaleja. Sukupuolivähemmistöillä puolestaan viitataan tyypillisesti joko transsukupuolisiin, transvestiitteihin, muunsukupuolisiin tai intersukupuolisiin henkilöihin.

3. Mitä tarkoitetaan sisäisellä ja ulkoisella adoptiolla?

Perheen sisäisessä adoptiossa lapsen ns. sosiaalinen (ei-biologinen) vanhempi adoptoi kumppaninsa biologisen lapsen. Sisäinen adoptio edellyttää. että vanhemmat ovat rekisteröidyssä parisuhteessa tai avioliitossa. Ulkoinen adoptio puolestaan tarkoittaa sitä, että lapsi adoptoidaan perheen ulkopuolelta. Suomessa ulkoinen adoptio on sallittu vain aviopareille tai yksin eläville.

4. Mitä tarkoitetaan sosiaalisella vanhemmuudella?

Sosiaalinen eli psykologinen vanhemmuus ei ole sidoksissa biologiseen, juridiseen tai geneettisen vanhemmuuteen. Se toteutuu lapsen elämässä ja sen katkeamattomuus on lapsen edulle tärkeää.

5. Kuinka monta vanhempaa lapsella on mahdollista olla?

Lapsella ei voi missään tilanteessa olla enempää kuin kaksi juridista vanhempaa.

6. Mitä eroa on juridisella ja biologisella vanhemmuudella?

Juridisella tai oikeudellisella vanhemmuudella tarkoitetaan lainvoimaista vanhemmuussuhdetta, joka on muodostunut joko synnyttäessä, avioliiton kautta vahvistuttua, isyyden tai äitiyden tunnustamisen kautta tai adoptioprosessin avulla. Juridinen vanhemmuus tuo mukanaan vanhemmalle velvollisuuksia (esim. elatusvelvollisuus) ja lapselle perintöoikeuden vanhempaansa.

Biologinen vanhemmuus tarkoittaa puolestaan biologista suhdetta lapseen. Lapsen biologisia vanhempia ovat lapsen synnyttänyt henkilö tai henkilö, jonka siittiöitä on käytetty lapsen alkuun saattamiseen. Biologinen vanhempi ei välttämättä ole automaattisesti lapsen juridinen vanhempi, eikä näin ollen hänelle muodostu samoja velvollisuuksia suhteessa lapseen tai lapselle perintöoikeutta biologiseen vanhempaansa.

7. Milloin lapselle voidaan tunnustaa kaksi äitiä?

Äitiys on mahdollista tunnustaa vain, jos lapsen isyyttä ei tunnustettu, eikä sitä voida tunnustaa. Käytännössä äitiyden tunnustaminen tulee kyseeseen silloin, kun lapsi on syntynyt hedelmöityshoidoissa, joissa on käytetty sellaisia luovutettuja siittiöitä, ettei luovuttajaa voida vahvistaa lapsen isäksi myöhemminkään.

8. Onko äitiyden tunnustaminen mahdollista koti-inseminaatiolla syntyneen lapsen kohdalla?

Ei. Koti-inseminaatiolla alkunsa saaneen lapsen äitiys on mahdollista vahvistaa vain perheen sisäisen adoption kautta.

9. Voidaanko lapselle vahvistaa oikeus tavata tosiasiallista (eli sosiaalista) vanhempaansa?

Kyllä. Vuoden 2019 lopulla voimaan tullut uusi lapsenhuoltolaki mahdollistaa lapselle oikeuden tavata hänelle erityisen läheistä henkilöä, johon lapsella on lapsen ja vanhemman suhteeseen verrattava suhde. Lapsella voi olla tällaisia tosiasiallisia vanhempia esimerkiksi juuri sateenkaariperheissä. Tapaamisoikeuden ratkaisee aina tuomioistuin.

10. Voiko lapsi periä ns. sosiaalisen vanhempansa samalla perintöveroprosentilla kuin juridisen vanhempansa?

Kyllä. Tämä edellyttää, että juridisen vanhemman aviopuoliso tai rekisteröity puoliso jättää puolisonsa juridiselle lapselle omaisuuttaan testamentilla. Tällöin lapsi kuuluu perintöveroluokkaan 1.

Tutustu myös seuraaviin artikkeleihimme:

Uusi lapsenhuoltolaki vastaa perheiden monimuotoistumiseen


Lisätietoja:



Asianajotoimisto Annia Oy – Anna asiantuntijan auttaa

Osituksessa huomioitavat varat ja velat, ilmoitusvelvollisuus ja omaisuuden salaaminen

Aviopuolisoiden päätyessä avioeroon tulee heidän omaisuudestaan tehdä ositus tai erottelu. Puolisoiden varojen ja velkojen jakamisesta on hyvä laatia kirjallinen ositussopimus. Puolisot voivat tehdä ositussopimuksen sovinnollisesti lakimiehen avustuksella. Osituksessa molempien velvollisuus on rehellisesti ilmoittaa omat varansa ja velkansa. Osituksen riitautuessa esimerkiksi silloin, kun puolisot eivät asianmukaisesti ilmoita toisilleen omaa omaisuuttaan, voivat puolisot hakea osituksen tekemistä varten ulkopuolista pesänjakajaa. Pesänjakaja selvittää puolisoiden omaisuuden ja lopulta suorittaa osituksen puolisoiden omaisuuden välillä.

Osituksessa huomioitavia varoja ovat kaikki puolisoilla oleva omaisuus, jolla on vähäistä suurempi arvo. Usein varoina ilmoitetaan rahavarat, kiinteistöt, asunto-osakkeet, sijoitukset, ajoneuvot, arvokkaat keräilyesineet sekä osuus kuolinpesästä. Ilmoitettavia velkoja ovat esimerkiksi asuntolaina, autolaina ja kulutusluotto. Mikäli puoliso ei ilmoita rehellisesti kaikkia varojaan ja velkojaan on kyse omaisuuden salaamisesta osituksessa. Silloin toisen puolison on mahdollista riitauttaa ositus tuomioistuimessa. Omaisuuttaan salannut puoliso voidaan määrätä maksamaan vastiketta toiselle puolisolle. Tietyissä tilanteissa osituksessa omaisuuttaan salaava puoliso voi myös syyllistyä rikokseen, kuten kavallukseen tai petokseen.

Onko ositus ajankohtainen asia sinulle? Me laadimme puolisoiden välisen sovinnollisen ositussopimuksen tai avustamme sinua ositusasiassa.

Tutustu myös seuraaviin artikkeleihimme:

Miten pitää toimia, jos haluan avioeron?

Miten välttää sudenkuopat avioero-osituksessa?


Lisätietoja:



Asianajotoimisto Annia Oy – Anna asiantuntijan auttaa