Taloudellisella väkivallalla tarkoitetaan henkilön taloudellisiin asioihin liittyvän itsemääräämisoikeuden tahallista loukkaamista tai rajoittamista.

Taloudellinen väkivalta voi ilmetä esimerkiksi taloudelliseen päätöksentekoon osallistumisen tai itsenäisen rahankäytön estämisenä taikka pakottamisena ottamaan lainaa, antamaan rahaa toisen käyttöön tai yhteisen tilin hallinnoimisena sekä muuna kontrollina. Kuten väkivalta ylipäänsä, taloudellinen väkivalta loukkaa ihmisen koskemattomuutta ja päätäntävaltaa itseään koskeviin asioihin. Tyypillistä tällaisissa tapauksissa on, että uhrin täytyy pyytää lupa yhteisten rahojen käyttämiseen ja perustella, mihin rahat aikoo käyttää.

Taloudellista väkivaltaa esiintyy erilaisissa ihmissuhteissa. Yleisimmin tätä esiintyy kuitenkin parisuhteissa ja perhesuhteissa, esimerkiksi aviopuolisoiden välillä. Puolisot ovat elatusvelvollisia toisiinsa nähden avioliittolain nojalla. Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen, joka pitää sisällään puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen. Taloudellisen väkivallan tilanteissa on tyypillistä, että toisella puolisolla on omat rahat ja vain toisen puolison rahoja käytetään yhteisen talouden hoitamiseen. Taloudellinen väkivalta ei ole rinnasteinen taloudelliseen tilanteeseen, vaan taloudellista väkivaltaa voi esiintyä niin varakkaissa kuin vähätuloisissa talouksissa.

Taloudellisen väkivallan voidaan katsoa olevan henkisen väkivallan muoto ja henkinen väkivalta voidaan tiettyjen edellytysten täyttyessä katsoa rangaistavaksi teoksi. Rikoslain mukaan se, joka ruumiillista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Terveyden vahingoittamisella viitataan sekä psyykkiseen että fyysiseen terveyteen. Näin ollen rangaistavaksi voi tulla teko, jonka seuraukset ilmenevät psyykkisen tilan häiriintymisenä, joka on todettavissa lääketieteellisin keinoin. Mikäli taloudellinen väkivalta aiheuttaa uhrille esimerkiksi masennusta, ahdistusta, pelkotiloja tai muita mielenterveydenhäiriöitä, voi kyseessä olla rikoslain nojalla rangaistava teko.

Taloudellinen väkivalta jää helposti näkyvämpien väkivallan muotojen varjoon. Fyysisen väkivallan seuraukset ovat usein myös ulkopuolisten havaittavissa, kun taas taloudellista ja henkistä väkivaltaa ulkopuolisen on haastavaa nähdä. On mahdollista, että taloudelliseen väkivaltaan liittyy myös fyysistä väkivaltaa ja taloudellinen väkivalta tunnistetaankin usein vasta siinä vaiheessa, kun haetaan apua fyysiseen väkivaltaan. Fyysinen väkivalta on lain nojalla rangaistava teko sillä rikoslain mukaan se, joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa, tuomitaan pahoinpitelystä.

Näin ollen mikäli taloudelliseen väkivaltaan liittyy sellaista fyysistä tai henkistä väkivaltaa, joka vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on kyseessä rangaistava teko. Uhrilla on lähtökohtaisesti oikeus korvaukseen kokemansa henkisen tai fyysisen väkivallan seurauksena.

Taloudellinen väkivalta voi tietyin edellytyksin täyttää myös kavalluksen tunnusmerkistön. Rikoslain mukaan se, joka anastaa hallussaan olevia varoja, on tuomittava kavalluksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi. Kavalluksena voidaan rangaista varojen siirtäminen tilitä toiselle. Kavallus kohdistuu aina toisen omaisuuteen, mutta kavalluksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että varat ovat tekijän hallussa.   Taloudellinen väkivalta tunnistetaan melko huonosti siihen nähden, kuinka yleinen ongelma se on. Normaalin rahasta riitelyn ja taloudellisen väkivallan rajan hahmottaminen on usein uhrille haastavaa, minkä vuoksi tilanteeseen osataan hakea apua liian harvoin. Ongelman haastavuutta lisää entisestään se, että taloudelliset ongelmat on perinteisesti koettu hyvin yksityisiksi asioiksi, joista on vaikea puhua. Taloudelliseen väkivaltaan voi puuttua keskustelemalla toisen osapuolen kanssa koetusta epäoikeudenmukaisuudesta ja pyrkiä löytämään tasa-arvoisempia menettelytapoja. On ymmärrettävää, että aina tilanteesta ei voi keskustella toisen osapuolen kanssa. Tällöin tärkeää on, että väkivallasta voi kertoa jollekin luotetulle taholle.

---

Lisätietoja:

---

---

Asianajotoimisto Annia Oy – Anna asiantuntijan auttaa